AUTOGIRO
Autogiro oli helikopterin edeltäjä. Tämän pyöriväsiipisen suhteellisen yksinkertainen rakenne, vakavuus ja suorituskyky antoivat kuitenkin aiheen olettaa, että se "keksittäisiin" uudelleen tiettyjä erikoistarkoituksia varten.
HISTORIA
Ensimmäisen käyttökelpoisen autogiron rakensi Juan de la Cierva vuosina 1895-1936 (Herra itse tässä alhalla kuvassa). Kone lensi ensi kerran tammikuun 9. päivänä 1923 Madridin lähellä olevalla Cetafen lentokentällä.
Tämä autogiro oli neljäs de la Ciervan rakentama, kolmella muulla oli vaarallinen kallistumistaipumus lennossa.
Tämä epävakavuus johtui jäykkien roottorinlapojen käytöstä. Kun autogiron roottori pyörii koneen liikkuessa eteenpäin, kohdistuu eteenpäin liikkuvaan roottorinlapaan suurempi nostovoima kuin päinvastaiseen suuntaan liikkuvaan Tapaan, joka suhteessa ilmavirtaan liikkuu alaspäin. Jäykkiä roottorinlapoja käytettäessä tämä epätasapaino vaikuttaa koko lentokoneeseen, minkä vuoksi se kallistuu pituusakselinsa ympäri. Tämän ilmiön välttämiseksi de la Cierva rakensi roottorijärjestelmän, jossa roottorinlavat on saranoitu roottorin napaan, niin että epätasapainoisuus voidaan ottaa vastaan tarkoituksenmukaisesti liikkuvien roottorinlapojen avulla, jolloin se ei siirry itse lentokoneeseen. De la Cierva varusti jokaisen roottorinlavan tyven kahdella saranalla. Toinen niistä salli roottorinlapojen liikkeen ylös- ja alaspäin. Sitä sanotaan lepatusniveleksi. Toinen sarana sallii roottorinlavan sivuttaissuuntaisen liikkeen. Sitä nimitetään sulkaniveleksi. Pyöriväsiipisen lentokoneen (autogiron tai helikopterin) roottorinlavat eivät ole riittävän jäykkiä kannattaakseen koneen painoa. Tässä suhteessa auttaa mahtava keskipakovoima, joka saa aikaan roottorinlapojen liikkumisen miltei vaakasuorana pysyvässä tasossa — ja huolimatta siitä, että roottorin navat on tyvistään laakeroitu lepatusnivelillä roottorin napaan, kannatetaan lentokoneen paino tarkalleen tällä kohdalla
Lähteet:
WSOY, TEK tekniikan tietokeskus
www.centeennialflight.gov
Jeff Lewis Blog